Metsähovin Radiotutkimusasema
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Metsähovissa on tällä hetkellä käytettävissä seitsemän vastaanotinta, joiden signaalitaajuudet, välitaaajuudet, polarisaatio-ominaisuudet sekä herkkyydet on lueteltu sivun lopussa olevassa taulukossa. Vastaanottimen herkkyyden mittana käytetään vastaanottimen kohinalämpötilaa Kelvin-asteina. Ideaalisen vastaanottimen kohinalämpötila olisi täysin nolla Kelvin-astetta (eli -273.15 Celsius-astetta). Jos vastaanottimen kohinalämpötila on esim. 1000 K-2000 K, mitattava signaali hukkuu vastaanottimen itsensä aiheuttamaan lämpökohinaan, eikä tälläinen vastaanotin ole käyttökelpoinen radioastronomisiin mittauksiin.
Suuri osa vastaanottimista toimii sekä huoneenlämpötilassa, että 20 Kelvin-asteeseen (eli -253 C) asti jäähdytettynä. Jos aktiivisten komponenttien toimintapisteet optimoidaan kryogeenistä toimintaa varten, vastaanottimen kohinalämpötila pienenee jäähdytettynä kertoimella 5-8. SIS-sekoitin (puolijohde/ohut eristekerros/puolijohde-liitos) toimii ainoastaan 4 Kelvin-asteeseen (eli -269 C) jäähdytettynä. Tarvittava monimutkainen jäähdytysjärjestelmä on SIS vastaanottimen pahin haittapuoli, mutta varsinkin suurilla taajuuksilla vastaanotin on selvästi herkempi kuin vastaava Schottky-sekoittimella varustettu vastaanotin. Havaittava signaali sekoitetaan paikallisoskillaattorin avulla alemmalle välitaajuudelle. Spektriviiva- ja VLBI-mittauksissa paikallisoskillaattorin taajuuden vaihelukitus on välttämätöntä. Radiotutkimusasemalla on käytössään 5 MHz taajuustarkka vaihereferenssisignaali, johon millimetrialueen vastaanottimien paikallisoskillaattorit lukitaan. Tällöin signaalin taajuus on tarkasti määrätty ja myös vaihe säilyy tietyissä rajoissa vakiona mahdollistaen ko. vaativat astronomiset mittaukset. | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Metsähovissa olevat vastaanottimet
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|