Koska kvasaarit ovat miljardien
valovuosien päässä meistä, ei niiden tutkiminen ole
helppoa. Tavallisilla teleskoopeilla ne näyttävät
pistemäisiltä kohteilta, joten pelkästään
kaukoputkeen katsomalla ei voi paljoa päätellä kvasaarin
tapahtumista tai edes rakenteesta. Hubble-avaruusteleskoopilla on
nähty kvasaarien isäntägalakseja ja VLBI-tekniikan ansiosta on saatu
selkeitä kuvia, joista voi nähdä yksityiskohtia kvasaarien
rakenteesta, mutta nämäkään havainnot eivät
suoraan kerro, mitä ytimessä tapahtuu. Tarkemmat tiedot ytimen
tapahtumista pohjautuvat siis epäsuoriin havaintoihin .
Avaruusteleskooppi Hubblen kuva galaksista, jossa kvasaari PG
0052+251 sijaitsee
Kuva NASA/STScI
Kvasaareja tutkitaan kaikilla sähkömagneettisen säteilyn
taajuuksilla. Eri taajuusalueilla havaittava säteily voi syntyä
eri tavoin eri kohdissa aktiivista galaksinydintä, joten kohteen spektrin ja valokäyrän tutkiminen
auttaa päättelemään missä ja miten eri alueiden
säteily syntyy ja millaiset fysikaaliset olot näillä
alueilla vallitsevat.
Tarkkailemalla kutakin taajuutta erikseen pitkän aikaa, saadaan
valokäyrä eli kohteen muuttuvuus ajan suhteen. Tällä
tavalla kvasaareista on todettu löytyvän sekä suhteellisen
rauhallisesti säteileviä että voimakkaasti muuttuvia
kohteita. Viimeksimainituilla on siis rauhallisia kausia ja vilkkaampia
kausia, jolloin kvasaarin säteilemät
energiamäärät moninkertaistuvat. Tällainen purkaus
voi kestää muutamasta minuutista vuosiin. Eri kohteissa
tapahtuvat purkaukset ovat erilaisia ja samassakin kvasaarissa esiintyy
toisistaan poikkeavia purkauksia.
Kvasaaritutkijan kannalta ihannetapaus olisi purkaus, jota voitaisiin
tarkkailla kymmenillä eri taajuuksilla alusta loppuun saakka.
Näin saatuja tietoja analysoimalla kuva kvasaarien eri
taajuusalueiden ilmiöiden keskinäisistä riippuvuuksista,
syntypaikoista, -oloista ja -mekanismeista selkiytyisi. Tällainen
tutkimus on aikaa vievää ja vaatii laajaa
kansainvälistä yhteistyötä, joten
käytännössä vain muutamaa kohdetta on pystytty
havaitsemaan tällätavoin ja niitäkin sangen lyhyesti.
Kuitenkin jo näistä mittauksista on pystytty erottamaan eri
säteilymekanismeja ja eri osissa galaksinydintä vaikuttavia
prosesseja.
Kvasaarin 1510-089 22 Ghz:n ja 37
GHz:n valokäyrät
Esimerkiksi vuosina 1988 ja 1990 on havaittu selviä purkauksia ja
90-luvun loppu taas on ollut hiljaisempaa vaihetta kvasaarin elämässä.
Parhaiten purkausilmiöt voidaan selittää suihkuissa etenevien shokkien
avulla.
Radioastronomia kvasaaritutkimuksessa
Metsähovissa
Takaisin Kvasaaritutkimuksen
kotisivulle