Aktiivinen galaksinydin (AGN, active galactic nucleus)

Tavallinen galaksi näkyy himmeänä usvaläikkänä, jonka loistama valo on galaksin miljardien tähtien loistetta. Aktiivinen galaksinydin voi säteillä kirkkaammin kuin tuhat tavallista galaksia, jolloin ympäröivän massiivisen spiraali- tai ellipsigalaksin tähtien valo hukkuu erittäin kirkkaasti säteilevän ytimen varjoon ja kohde näyttää pistemäiseltä.

Nykyisen mallin mukaan aktiivisten galaksinytimien keskuskappaleena on supermassiivinen musta aukko, jonka massa saattaa olla jopa miljardi kertaa Auringon massa. Tämä on ainoa malli, jolla pystytään selittämään ne valtavat energiamäärät, joita kvasaareissa syntyy pienessä tilassa.

Pölykiekko kertymäkiekon ympärillä Mustan aukon gravitaatio- eli vetovoimakenttä vetää hitaasti puoleensa läheisiä kaasupilviä, joka törmäilevät toisiinsa, menettävät liike-energiaa ja lämpenevät. Samalla niiden radat muuttuvat ympyräisemmiksi ja litteämmiksi ja ne muodostavat litteän kertymäkiekon mustan aukon ympärille. Kiekon sisällä lämpötila saattaa nousta yli 100 000 asteeseen. Aktiivisen galaksinytimen tuottamasta säteilystä ainakin suuri osa röntgen-, ultravioletti- ja optisesta säteilystä on peräisin tästä kuumasta plasmasta kertymäkiekon tuntumasta. Tätä kutsutaan termiseksi eli lämpösäteilyksi.

Kertymäkiekon ympärillä muutaman valovuoden etäisyydellä on suuri, viileämpi donitsin muotoinen pöly- ja molekyylipilvi, jonka läpinäkymättömyyden takia kertymäkiekkoa ei voida nähdä sivultapäin katsottaessa. Nykyisessä aktiivisten galaksinytimien yhtenäismallissa eri kvasaarien erot selitetään havaintogeometrian avulla. Jos suihkut osoittavat suoraan meitä kohti, kohde näyttää erilaiselta kuin viistosti tai sivulta katsottu kohde, jolloin usean erilaiselta vaikuttavan ilmiön taustalla onkin samanlainen, mutta eritavalla suuntautunut systeemi.



takaisin Takaisin Kvasaaritutkimuksen kotisivulle kvasaarin rakenne Takaisin Rakenne-sivulle