Vastaanottimet
Metsähovissa on tällä hetkellä käytettävissä viisi vastaanotinta, joiden signaalitaajuudet, välitaajuudet, polarisaatio-ominaisuudet sekä herkkyydet on lueteltu englanninkielisen sivun lopussa olevassa taulukossa.
Vastaanottimen herkkyyden mittana käytetään vastaanottimen kohinalämpötilaa. Ideaalisen vastaanottimen kohinalämpötila olisi nolla Kelvin-astetta. Kontinuumi- ja aurinkomittauksissa käytetään yleensä huoneenlämpötilassa toimivaa vastaanotinta, jossa kaikki komponentit pyritään lämpöstabiloimaan mahdollisimman hyvin (kymmenesosa-asteen tarkkuudella). Suuri osa vastaanottimista toimii sekä huoneenlämpötilassa, että 20 Kelvin-asteeseen (-253 °C) asti jäähdytettynä. Jos aktiivisten komponenttien toimintapisteet optimoidaan kryogeenistä toimintaa varten, vastaanottimen kohinalämpötila pienenee jäähdytettynä kertoimella 5-8. SIS-sekoitin (puolijohde/ohut eristekerros/puolijohde-liitos) toimii ainoastaan 4 Kelvin-asteeseen (-269 °C) jäähdytettynä. Tarvittava monimutkainen jäähdytysjärjestelmä on SIS-vastaanottimen pahin haittapuoli, mutta varsinkin suurilla taajuuksilla vastaanotin on selvästi herkempi kuin vastaava Schottky-sekoittimella varustettu vastaanotin.
Havaittava signaali sekoitetaan paikallisoskillaattorin avulla alemmalle välitaajuudelle. Spektriviiva- ja VLBI-mittauksissa paikallisoskillaattorin taajuuden vaihelukitus on välttämätöntä. Radiotutkimusasemalla on käytössään 5 MHz taajuustarkka vaihereferenssisignaali, johon millimetrialueen vastaanottimien paikallisoskillaattorit lukitaan. Tällöin signaalin taajuus on tarkasti määrätty ja myös vaihe säilyy tietyissä rajoissa vakiona mahdollistaen ko. vaativat astronomiset mittaukset.