Radiogalaksit eivät ole selkeästi yhtenäinen galaksiluokka, vaan painotus on radioalueen havainnoilla. Säteily ei kaikissa radiogalakseissa ole samanlaista, vaan voi olla peräisin etupäässä ytimestä, koko galaksista, radioulokkeista jne. Interferometriakartoitus on paljastanut erilaisten radiogalaksien rakenne-erot.
Meitä lähinnä oleva radiogalaksi on CenA, Centaurus A.
Yleensä radiogalakseilla luminositeetit ovat hyvin suuria. Radiogalaksien radiosäteily on ultrarelativististen elektronien synkrotronisäteilyä, eli läsnä on oltava voimakkaita magneettikenttiä sekä ultrarelativistisia elektroneja sisältävää plasmaa. On vaikeata selittää, mistä elektronit ja magneettikentät syntyvät ja mistä elektronit saavat energiansa.
Radiogalakseilla on tyypillisesti kaksoisrakenne: havaitun galaksin kahden puolen on laaja säteilevä alue (jopa 6 Mpc päässä toisistaan, pienimmillään M87:ssä pari kpc). Ongelmana on elektronien jatkuvan kiihdytyksen tarve. Tämä mahdollisesti liittyy kartoissa havaittaviin ns. hot spoteihin.
On olemassa myös "hännällisiä" radiogalakseja, joissa radiosäteily pääasiassa peräisin vain galaksin toiselta puolelta.
Suihkut (jets): alkavat radiogalaksin ytimestä, voivat ulottua kauas galaksin ulkopuolelle (mm. M87, jonka suihku näkyy radio-, optisella ja röntgenalueella).
Kompakteissa radiolähteissä (aktiiviset galaksinytimet, AGN) on hyvin pieni, < 1" (usein n. 0.001") keskuskomponentti, josta tulee radiosäteilyä jolle on tyypillistä voimakkaat vuonvaihtelut. AGNistä voit lukea lisää kvasaarisivulta!
Esimerkki radiogalaksista: 3C296.
Tämä sivu on päivitetty viimeksi: 2006-12-08 / mtt.
Takaisin luentosivulle.
Takaisin kurssin
pääsivulle.