(km)
magnetosfääri
1000--
ionosfääri: eksosfääri
500-- revontulet
ionosfääri: termosfääri
100-- mesopaussi
ionosfääri: mesosfääri valaisevat yöpilvet
50-- startopaussi
stratosfääri helmiäispilvet otsonikerros
10-- tropopaussi yläpilvet
troposfääri keskipilvet
1-- alapilvet
------------------------------------------------------------------
Troposfääri: (8-10 km), atmosfäärin alin osa, matalimmillaan lähellä napoja, päiväntasaajalla voi ulottua 15 km:iin. Troposfääriä lämmittää pääasiassa maanpinnalta tuleva lämpösäteily, ja siellä lämpötila laskee 5-8 C/km ylöspäin mentäessä, yläosissa T=n.-60C. Useimmat sääilmiöt tapahtuvat troposfäärissä.
Stratosfääri: ulottuu 60 km korkeuteen. Stratosfäärissä lämpötila kohoaa, sillä hiilidioksidi, vesihöyry ja otsoni absorboivat Auringon IR-säteilyä. Stratopaussissa lämpötila on samaa luokkaa kuin Maan päällä. Myös täällä on ajoittain ohuita pilviä (jopa 20-25 km korkeudessa). Otsonikerros n. 30 km korkeudessa, ja estää UV-säteilyn etenemisen. Myös kosminen säteily törmää stratosfäärissä molekyyleihin synnyttäen sekundäärisäteilyä.
Ionosfääri: Ilmakehän osa, jossa vapaita elektroneja siinä määrin, että vaikuttavat radioaaltojen etenemiseen. Auringon UV-säteily ionisoi ilmamolekyylejä. Ionosfäärin rajat vaihtelevat. Revontulet syntyvät täällä.
Eksosfääri: n. 500 km:ssä. Kaasun tiheys pienempi kuin maanpäällisissä tyhjiöissä.
Taajuuden alarajan määrää aaltojen heijastuminen ionosfääristä. Taajuuden ylärajoilla, mm-alueella, ilmakehän vaimennus kasvaa taajuuden mukana. Alimillimetrialueella teleskoopit sijoitettava vuorenhuipulle tai avaruuteen.
Kaasumolekyylit (happi + vesihöyry) aiheuttavat signaalin vaimenemista (resonanssitaajuuksilla molekyyleille enemmän energiaa; kuluu osaksi molekyylin lämmittämiseen, osaksi säteilee pois: etenevä aalto vaimenee). Hydrometeorit (sade,pilvet, sumu, lumi ja jää) sirottavat (radioaalto aiheuttaa pisaraan tms. polarisaatiovirtaa, pisara toimii kuten pieni sähködipoli ja säteilee tehoa kaikkiin suuntiin, osa tulevan aallon energiasta joutuu pois alkuperäisestä muodosta epäkoherenttiin mutoon, jolloin koherentti aalto vaimenee).
Pieni hiukkanen: absorptiovaimennus, suuri hiukkanen: sirontavaimennus.
Tämä sivu on päivitetty viimeksi: 2006-09-19 / mtt.
Takaisin luentosivulle.
Takaisin kurssin pääsivulle.